Istun tätä kirjoittaessani pimeässä terassilla, kello on
seitsemän. Pojat lopettivat juuri uimisen. Pannukakkutaikina odottaa sisällä,
kätevää että vehnäjauhoihin on valmiiksi sekoitettu sooda…
Kirkon kovaäänisistä kuuluu seurakunnan veisuu. Se on
jouluviikolla jokailtaisena ilonamme. Papilla on joko epävakaa mikitys tai
epävakaa oma äänen volyymi. Tai ehkä se heiluu veisatessaan eteen ja taakse
niin paljon että laulu siksi katoaa ja raikaa miten sattuu. Mahtavaa.
Orkesterilla on tänään ainenkin tamburiinit. Edellisinä iltoina on kuulunut
myös haitari.
Jo toisena iltana on ihanan lämmintä. Päivätkin ovat olleet.
Aurinko on paistanut vaaleansiniseltä pilvettömältä taivaalta, tuulee etelästä.
Viime yönä puolikuu roikkui tähtikirkkaalla taivaalla. Istuttiin poikien kanssa
yhteen asti ukona pimeässä lämpimässä yössä. Meren kevyt pauhu kuuluu öisin
tänne ylös asti. Yritän kuvitella itseni purjeveneeseen keskelle valtamerta,
keskelle meren taukoamatonta ääntä. Huumaavaa.
Outilta ja Jontulta saatiin hieno lahja; sanapelit. Viime yönä pelattiin Emilin ja Veetin kanssa paria erilaista; perinteistä jossa viiteen eri aihealueeseen pitää löytää samalla kirjaimella alkavat sanat, piste tulee jos kukaan muu ei ole keksinyt samaa sanaa sekä assosiaatiopeliä jossa ketjutetaan sanoja edelliseen sanomalla aina ensimmäinen mieleen tuleva sana.
Valo ja aurinko on ihania asioita! Yritän hengittää niitä
kaikilla mahdollisilla tavoilla, keuhkoihin, suoraan iholta. Silmillä.
Korvilla. Toivon että en unohda tätä yön yli kun on palattu kotiin.
Kirkolta kuuluu naisen yksinlaulua. Se on kaunista!
Jouluyönä aion mennä messuun. Kuulin tarinan parin vuoden takaisesta joulusta
jolloin myrskysi niin kovaa että vettä satoi joulumessun aikana keskiyöllä
alttarille asti. Puoliyönä alkanutta messua ei keskeytetty mutta kylän miehet
salpasivat kirkon isot puuovet kiinni sisäpuolelta. Seurakunta jäi loukkoon
kirkkoon tunneiksi, Pappi messusi kunnes väsyi itsekin ja luovutti koko
juhlakansan enemmän ja vähemmän nukkuessa penkkeissä.
Emil ja Veeti kaipaavat valkoista joulua. Yritän kaivaa sitä
sydämistämme. Pojille se on aikalailla lällyä. Ehkä sekotan kanelia tästä
eteenpäin kaikkeen ruokaan. Auttaako se?
Kirkko-orkassa kuulostaa olevan myös kitara! Biisi on Hello darkness my old friend. Hello vaan.
JOULUA Sydämiin!
Feliz Natal ja Bon Anno Novo murut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti