Levada Fohalda

Encumeadasta lähtevä levada-reitti on takana. Reittikuvauksen mukaan kyseessä oli kasvitieteellinen matka monien erityisten lajien maailmaan. Kehotin Emiliä ja Veetiä katsomaan tarkkaan kaikkia näkemiään kasveja jotta voidaan sitte himassa kirjasta tarkistaa mitä nähtiin. Metodi sekin!

Levadassa uiskenteli kala, tunneli oli pitkä ja pimeä.

Nyt syömme Sao Vicentessä; pork chop, beefsteak ja cod-fish. Nam nam.

Joulukuulumisia

-->

25.12.2012  Joulupäivä. 

Ollaan oltu täällä jo neljättä viikkoa. Joulupäivänä oli ilmeisesti tyypillinen madeiralainen sää. Aamulla oli aurinkoista mutta tuulista. Pian alkoi satamaan joka kuitenkaan ei kestänyt kauaa. Päivä on ollut todella tuulinen ja nyt auringon alkaessa laskemaan vetää taivas jälleen pilveen ja merellä sataa.

Barrikaadi pitää pallon allasalueella (yleensä).

Aitaus ei sen sijaan pidättele poikaa.

Emil ja Veeti ovat pelaamassa jalkapalloa, kuten joka päivä. Kohtalaisella otannalla muiden kylien kentistä iloisesti väitän että tämän kylän futiskenttä on yksi saaren parhaimmista kyläkentistä. Tyypillisesti se sijaitsee aivan kirkon vieressä - meidän kylässä heti kirkon alapuolella - ja hautausmaan vieressä. Kenttä on vihreää vähän joustavaa materiaalia, kirkon muurin vastaisella seinällä on kaksirivinen katsomo. Kenttää ympäröi useita metrejä korkea verkkoaita. Se on välttämätöntä kun meren pinta on 400m alempana ja pudotus on jyrkkä. Alapuolella kulkee kyllä muutama pikkutie ja siellä täällä heinikossa kaktusten ja pengerrettyjen viljelmien välissä laiduntaa joku yksinäinen lehmä heinikossa. Jokatapauksessa pallolle saa heittää hyvästit jos se lentää aidan yli, paitsi jos on onnistunut potkaisemaan sen hautuumaalle.

Veeti on loistava maalivahti, joululahjaksi Emililtä saadut maalivahdin hanskat myös auttavat.

(Katson omaa heijastustani tietokoneen näytöltä, aurinkolasit ja kahdeksan kiloa enemmän painoa kuin lähteissä, melkein kaikki siitä kasvoissa, ihanaa.)

Olen jättänyt ruuanlaittoon liittyvän alemmuuden tunteeni kotiin Suomeen. Jouluksi valmistin kaksi kanaa (kalkkunoihin en uskaltanut vielä koskea). Lihatiskillä toimin aluksi siten että katsoin mitä edellinen osti ja ostin suurinpiirtein samaa. hyvin toimi. Nyt osaan jo ostaa frangon, lombo de porcon ja novilhon ihan itse!

Joulukanat vielä alastomina aatonaattoiltana.

Joulukanat marinaadissa.

Pikku (iso) pikku (iso) joulupossu lakissaan.

Aaton aamupuurolla.

Joulukattaus.

Joulun ykköslahja. Edessä vielä kolmen tunnin rakennusurakka.

Tonttu Joulupäivän Adventure-retkellä

Istun taas terassilla kansituolissa. Nyt on aurinkoista ja lasissa on 5 vuotiasta makeaa Madeiraa. Erittäin hyvää viikunoiden ja appelsiini-tummasuklaa herkkujen kanssa!

 

Sain aattoiltana luettua loppuun portugalilaisen Jose Luís Peixoton Tyhjä taivas. Kirjan tunnelma oli vangitsevan alakuloinen, henkilöt jotka eivät voineet kohtaloilleen mitään, jalattomat, sokeat, oppimattomat, hullut, 150 vuotiaat ja kuolleina syntyneet. Mieleen tuli Baudelairin tai joidenkin etelä-amerikkalaisten kirlaiijoiden kirjojen tunnelma. Sanojen käyttö, jopa kkokonaisten lauseiden tai kappaleiden toisto oli lumoavaa.

Autioitunut pankki Faja da Ovelhassa

Naapurin aasi huutaa taas kaulasuorana kohti merta. Tässä se on joulupäivän kävelyllä taltioituna. Taitaa olla aika stressaantunut, tai sitten vaan ärsyyntynyt kun ei älytty tuoda sille mitään purtavaa.

Aasi (tai muuli?) polkunsa päässä. Aitausta ei tarvita. Kavioeläin pysyy luonnostaan polulla.

Jouluaattoaamuksi oli Faja da Ovelhassa yöllä noussut myrskytuulet ja satoi. Funchalin ja Ribeira Bravan suunnassa oli kuitenkin sen verran aurinkoista että taivaalle muodostui sateenkaari.

Sateenkaari päättyi mereen meidän talon kohdalle. Siellä oli jouluaarre; onnistunut kokonainen kana afrikkalaiseen tyyliin, herkullinen Precipiciosta tilattu suklaakookoskakku, ja mukava aattoilta pelaillen ja joululeffoja katsellen.

 

Jouluyön messuun en saanut itseäni raahattua. Muita ymmärsin edes olla yrittämättä.

Aurinkoista ja pimeää. Lämmmintä ja kylmää.

22.12.2012 aaton aaton aatto eli suomalainen tapa virittäytyä

Istun tätä kirjoittaessani pimeässä terassilla, kello on seitsemän. Pojat lopettivat juuri uimisen. Pannukakkutaikina odottaa sisällä, kätevää että vehnäjauhoihin on valmiiksi sekoitettu sooda…

Kirkon kovaäänisistä kuuluu seurakunnan veisuu. Se on jouluviikolla jokailtaisena ilonamme. Papilla on joko epävakaa mikitys tai epävakaa oma äänen volyymi. Tai ehkä se heiluu veisatessaan eteen ja taakse niin paljon että laulu siksi katoaa ja raikaa miten sattuu. Mahtavaa. Orkesterilla on tänään ainenkin tamburiinit. Edellisinä iltoina on kuulunut myös haitari.

Jo toisena iltana on ihanan lämmintä. Päivätkin ovat olleet. Aurinko on paistanut vaaleansiniseltä pilvettömältä taivaalta, tuulee etelästä. Viime yönä puolikuu roikkui tähtikirkkaalla taivaalla. Istuttiin poikien kanssa yhteen asti ukona pimeässä lämpimässä yössä. Meren kevyt pauhu kuuluu öisin tänne ylös asti. Yritän kuvitella itseni purjeveneeseen keskelle valtamerta, keskelle meren taukoamatonta ääntä. Huumaavaa.

 

Outilta ja Jontulta saatiin hieno lahja; sanapelit. Viime yönä pelattiin Emilin ja Veetin kanssa paria erilaista; perinteistä jossa viiteen eri aihealueeseen pitää löytää samalla kirjaimella alkavat sanat, piste tulee jos kukaan muu ei ole keksinyt samaa sanaa sekä assosiaatiopeliä jossa ketjutetaan sanoja edelliseen sanomalla aina ensimmäinen mieleen tuleva sana.

Valo ja aurinko on ihania asioita! Yritän hengittää niitä kaikilla mahdollisilla tavoilla, keuhkoihin, suoraan iholta. Silmillä. Korvilla. Toivon että en unohda tätä yön yli kun on palattu kotiin.

Kirkolta kuuluu naisen yksinlaulua. Se on kaunista! Jouluyönä aion mennä messuun. Kuulin tarinan parin vuoden takaisesta joulusta jolloin myrskysi niin kovaa että vettä satoi joulumessun aikana keskiyöllä alttarille asti. Puoliyönä alkanutta messua ei keskeytetty mutta kylän miehet salpasivat kirkon isot puuovet kiinni sisäpuolelta. Seurakunta jäi loukkoon kirkkoon tunneiksi, Pappi messusi kunnes väsyi itsekin ja luovutti koko juhlakansan enemmän ja vähemmän nukkuessa penkkeissä.

Emil ja Veeti kaipaavat valkoista joulua. Yritän kaivaa sitä sydämistämme. Pojille se on aikalailla lällyä. Ehkä sekotan kanelia tästä eteenpäin kaikkeen ruokaan. Auttaako se?

Kirkko-orkassa kuulostaa olevan myös kitara! Biisi on Hello darkness my old friend. Hello vaan.

JOULUA Sydämiin!

Feliz Natal ja Bon Anno Novo murut!

Uimakelit (eräillä)

Katsokaapas näitä. Joillakin on uimakelit. Tarkoitan siis täällä. Täälläkään ei kaikilla ole. Mutta eräillä on.

PS. vieläkäään en ole saanut patonkiautoa kiinni...mutta olemme löytäneet leipomon. Bloggaan Simpsons kakusta seuraavaksi. Sen verran voidaan kertoa jo nyt että kakku painoi 2 kiloa ja hyvää oli!

Pään sisällä ja ulkopuolella

Tapahtuu niin paljon etten pysty nyt jäsentämään. Blogiin kirjoittaminen on vaikeampaa (tai itseasiassa juuri niin vaikeaa) kuin ajattelinkin. Pitäisi varmaan alkaa tekemään muistiinpanoja matkanvarrella, vaikka kämmenselkään...hmm.

Naapurin pyykit.

Tänään suunnittelemme uintireissua Porto Moniziin merivesialtaille. Mutta ensin kahvit ja kakku. Taas. Kerron illalla lisää. Jos siis pystyn palauttamaan mieleeni mitä päivällä on tapahtunut - pään sisällä ja ulkopuolella.

Prot Monizin ja Faja da Ovelhan väliltä - jostain.

5.12.2012 keskiviikko Outi ja Jonttu lensivät tänne

Emme ehtineet käydä ruokakaupassa matkalla lentokentälle, ihme kiireitä!

Ajoimme illalla Calhettaan syömään ja kauppaan. Kauppa oli kiinni. Nooralle kiitos Suomesta mukaan saaduista ruisnapeista! Niillä pärjättiin loistavasti aamuun.

Kahvilassa (taas) Funchalin rantakadulla

6.12.2012 Faja da Ovelha - Porto Moniz

Aamulla juostiin porukalla leipäauton perässä. Auto ajoi pitkin kylän serpentiiniteitä, ja näimme sen pysähtelevän siellä sun täällä ja aina välillä katoavan jollekin kujalle talojen väliin. Kovaäänisestä kuului kovaääninen huuto Tuoretta leipää (tai jotain).

Faja da Ovelha

Jakauduimme strategisesti eri risteyksiin; Emil kirkolle, Veeti koirankakkaristeykseen ja mä mäen päälle kylän läpi kulkevan tien varteen. Tuoreet leivät kaasuttivat koirankakkaristeyksen ohi. Pysähtymättä. Ei siis tuoretta leipää meille.

Porto Moniz - etualalla merivesi uima-altaat

Porto Moniz on saaren pohjoispuolella. Faja da Ovelhassa oli torstaina pilvistä. Ajoimme Porto Moniziin, siellä oli aurinkoista ja ihanaa. Emil ihastui paikkaan, palavasti. Samoin Joonas. Veetikin. Outi ja minä - me rakastetaan kaikkea näkemäämme...

Etsimme Emilille kylästä crocseja, kokoa 45 ei löytynyt koska kesä on ohi. Selvästi. Kaupan myyjä oli aivan jäässä talvisaappaineen. Ei ihme. Ulkona lämmintä on  20°C, sisällä taloissa vain 15°C. Nyt tajuan lukemani: Madeiran ilmasto on läpivuoden leuto, lämpötila vaihtelee +17°C ja +22°C välillä. Todellakin.

Vene. Ihan järkevässä paikassa. 400m meren pinnan yläpuolella, Faja da Ovelhassa.