Joulukuulumisia

-->

25.12.2012  Joulupäivä. 

Ollaan oltu täällä jo neljättä viikkoa. Joulupäivänä oli ilmeisesti tyypillinen madeiralainen sää. Aamulla oli aurinkoista mutta tuulista. Pian alkoi satamaan joka kuitenkaan ei kestänyt kauaa. Päivä on ollut todella tuulinen ja nyt auringon alkaessa laskemaan vetää taivas jälleen pilveen ja merellä sataa.

Barrikaadi pitää pallon allasalueella (yleensä).

Aitaus ei sen sijaan pidättele poikaa.

Emil ja Veeti ovat pelaamassa jalkapalloa, kuten joka päivä. Kohtalaisella otannalla muiden kylien kentistä iloisesti väitän että tämän kylän futiskenttä on yksi saaren parhaimmista kyläkentistä. Tyypillisesti se sijaitsee aivan kirkon vieressä - meidän kylässä heti kirkon alapuolella - ja hautausmaan vieressä. Kenttä on vihreää vähän joustavaa materiaalia, kirkon muurin vastaisella seinällä on kaksirivinen katsomo. Kenttää ympäröi useita metrejä korkea verkkoaita. Se on välttämätöntä kun meren pinta on 400m alempana ja pudotus on jyrkkä. Alapuolella kulkee kyllä muutama pikkutie ja siellä täällä heinikossa kaktusten ja pengerrettyjen viljelmien välissä laiduntaa joku yksinäinen lehmä heinikossa. Jokatapauksessa pallolle saa heittää hyvästit jos se lentää aidan yli, paitsi jos on onnistunut potkaisemaan sen hautuumaalle.

Veeti on loistava maalivahti, joululahjaksi Emililtä saadut maalivahdin hanskat myös auttavat.

(Katson omaa heijastustani tietokoneen näytöltä, aurinkolasit ja kahdeksan kiloa enemmän painoa kuin lähteissä, melkein kaikki siitä kasvoissa, ihanaa.)

Olen jättänyt ruuanlaittoon liittyvän alemmuuden tunteeni kotiin Suomeen. Jouluksi valmistin kaksi kanaa (kalkkunoihin en uskaltanut vielä koskea). Lihatiskillä toimin aluksi siten että katsoin mitä edellinen osti ja ostin suurinpiirtein samaa. hyvin toimi. Nyt osaan jo ostaa frangon, lombo de porcon ja novilhon ihan itse!

Joulukanat vielä alastomina aatonaattoiltana.

Joulukanat marinaadissa.

Pikku (iso) pikku (iso) joulupossu lakissaan.

Aaton aamupuurolla.

Joulukattaus.

Joulun ykköslahja. Edessä vielä kolmen tunnin rakennusurakka.

Tonttu Joulupäivän Adventure-retkellä

Istun taas terassilla kansituolissa. Nyt on aurinkoista ja lasissa on 5 vuotiasta makeaa Madeiraa. Erittäin hyvää viikunoiden ja appelsiini-tummasuklaa herkkujen kanssa!

 

Sain aattoiltana luettua loppuun portugalilaisen Jose Luís Peixoton Tyhjä taivas. Kirjan tunnelma oli vangitsevan alakuloinen, henkilöt jotka eivät voineet kohtaloilleen mitään, jalattomat, sokeat, oppimattomat, hullut, 150 vuotiaat ja kuolleina syntyneet. Mieleen tuli Baudelairin tai joidenkin etelä-amerikkalaisten kirlaiijoiden kirjojen tunnelma. Sanojen käyttö, jopa kkokonaisten lauseiden tai kappaleiden toisto oli lumoavaa.

Autioitunut pankki Faja da Ovelhassa

Naapurin aasi huutaa taas kaulasuorana kohti merta. Tässä se on joulupäivän kävelyllä taltioituna. Taitaa olla aika stressaantunut, tai sitten vaan ärsyyntynyt kun ei älytty tuoda sille mitään purtavaa.

Aasi (tai muuli?) polkunsa päässä. Aitausta ei tarvita. Kavioeläin pysyy luonnostaan polulla.

Jouluaattoaamuksi oli Faja da Ovelhassa yöllä noussut myrskytuulet ja satoi. Funchalin ja Ribeira Bravan suunnassa oli kuitenkin sen verran aurinkoista että taivaalle muodostui sateenkaari.

Sateenkaari päättyi mereen meidän talon kohdalle. Siellä oli jouluaarre; onnistunut kokonainen kana afrikkalaiseen tyyliin, herkullinen Precipiciosta tilattu suklaakookoskakku, ja mukava aattoilta pelaillen ja joululeffoja katsellen.

 

Jouluyön messuun en saanut itseäni raahattua. Muita ymmärsin edes olla yrittämättä.