Kuusi viikkoa kasassa

Kolmen tunnin päästä nousee koneemme Lissaboniin, ja aamulla viideltä ollaan Suomessa.

Bloggaan sieltä käsin vielä muutaman photoshootin!!

Mut muuten se on bon viagem meille vaan.

Pari tärkeää faktaa

Pizza slice e coca, obrigado.

Calhetassa on Madeiran melkein ainoa hiekkaranta. Hiekka on tuotu Marokosta. Pari vuotta sitten meren myrsytessä se huuhtoutui takaisin mereen. Uutta hiekkaa laivattiin ja aallonmurtajiin lisättiin korkeutta, hiekka on sittemmin kutakuinkin pysynyt paikallaan.

Tässä lämmin, kotona suihkussa tunti tämän jäkeen erittäin kylmä.

Calhetta beach futis.

Madeiralla, Camachassa pelattiin Portugalin ensimmäinen jalkapallo-ottelu 1890-luvulla. Sihen nähden tää rantakenttä on kyl aika karu. Toisaalta pelashan ne intiaanitki kuolleen miehen päällä, että siihen nähden sit taas...

Ready. Steady. BrinkaKid.

Leipäauto. Catch!

Ha! Tänään saatiin vihdoin kiinni leipäauto. Ei tosin juosten vaan autolla ajaen. Ja vahingossa.

Se oli pysäköituynä meidän ikkarioman nettikahvilan pihaan kun tultiin päivän reissuiltamme tänne kahvile, kakulle ja jätskeille (ja nettiin). Ostimme 10 kpl pasteleria de natoja ja kaksi donitsia.

Kirjoitan nyt ihan lyhyesti, Veeti pakeni jo sisään koska tässä terassilla on aika kylmä. Tänään on ollut pilvistä ja muutenkin kylmempää kuin ehkä minään muuna päivänä.

No niin ja vihdoin siitä Simpsons kakusta. Leipäauto ja kakku ovat samasta leipomosta. Tilattiin kakku Outin kanssa yllätykseksi pojille, melkein unohdettiin se sitten hakea ennen leipomon sulkeutumista. Juostiin kolkuttamaan lukittuja ovia illalla kahdeksan jälkeen. Työntekijät olivat vielä paikalla. Kakku on tässä:

Kahden kilon kakku. Myös eväsleivät, varmuuden vuoksi.

Saaks jo ottaa?

Nam. Rrröyh!

Bon Ano Novo e Boas Festas

1.1.2013 Uusi vuosi

Uusi vuosikin alkaa aurinkoisena ja lämpimänä. Tuulee. Pilvet, poutapilvet, eivät kuitenkaan jää pitkäksi aikaa auringon eteen. Päätän että näin on koko tämän vuoden.

Tänään tarinaa eilisestä päivästä. Seuraavalla kerralla vuoden vaihteesta.

Kiipesimme eilen Pico Ruivolle. Se on 1861m korkeudessa, Madeiran korkein huippu. Taivaassa, pilvessä, pilvien yläpuolella. 

Pico Ruivolla on synkkä ja myrskyinen yö vuoden viimeisenä iltapäivänä.

Vuoristoa ja meri Pico Ruivon pohjoispuolella.

Ajoimme lähtöpaikkaan Monten ja Ribera Frion kautta vuorten yli. Se on sekä järjettömän paljon hitaampi että hienompi reitti kuin Via Rapida joka kulkee rannikkoa pitkin ja puikkii tunnelista toiseen.  

Takana Kotkan kallio. Tunnettu maamerkki saaren pohjoispuolella.

Ribeira Friossa kasvatetaan taimenta. Se oli varsinainen turistirysä monine busseineen ja takseineen. Kiinnostavaa oli labyrintti, kaloja kävi sääliksi. Täällä olisi nähdäkseni eläinten suojelijoille töitä.

 

Ruivon huipulle pääsee tietysti useita reittejä. Me ajoimme ensin n 1500m korkeuteen Teixeiraan. Autotie oli yksi jyrkimmistä ajetuista, matkalla on puomi joka on öisin suljettu, tien loppuosaa ei ole valaistu eikä reunaa turvattu aidalla tai kiveyksellä kuten muualla vuoristossa. Parkkipaikalta vei kivetty polku huipulle. 

Kivetty polku johtaa parkkipaikalta suljetulle kahvilalle asti.

 

Maastopalojen karua kauneutta.

Reitiltä pääsee myös toiselle lähes yhtä korkealle huipulle Pico Areeirolle. Sinne kehoitetaan menemään oppaan kanssa. En tiedä. Mielestäni kaikki reitit ovat toistaiseksi olleet niin selkeästi merkittyjä, osa jopa kivettyjä että sokeakaan ei niiltä voisi eksyä. Oikeasti sokeakaan. Vuoriston sääolosuhteet tosin voivat muuttua nopeasti. Se lienee se todellinen vaaratekijä. 

Huipulla!

Huipulla haukottaa.

Huipulla tuulettaa Hoo.

We was here.

31.12.2012 V.J. E.A. H.L.

Huiput keräävät pilviä, toinen puoli on sankassa pilvessä ja näkyvyys on nolla, lämpötila useita asteita matalampi, ja samalla toisella puolella huippua on lähes tuuletonta, aurinkoista ja lämmintä. Vaelluksemme aikana oli tätä kaikkea. Huippu oli pilven peitossa, kuitenkin jo joitakin kymmeniä metrejä laskeuduttuamme taivas oli taas selkeä, meille yläilmojen kulkijoille.

On huumaavaa olla meren ja pilvien yläpuolella. Kivisydäntä asennetaan.

Huippueväät!

Soitimme  huipulta Akselille. TMN verkko oli selkeä ja kuuluva Jorvakseen asti. Jorvaksessa oli juuri siirretty tietokoneet keittiön pöydälle ja uuden vuoden Minecraft lanit alkamassa. Rinteillä oli myös flintstone-puhelinyhteydet kunnossa.

Haloo haloo?

'aloo 'aloo!

Veeti keräsi noin kahdeksan kiloa tuliaisia rinteiltä. Niiden kantaminen takin taskuissa takaisin autolle on jonkinmoinen suoritus kun ottaa humioon että se on noin neljäsosa kantajan omasta painosta.

Tuliaiset taskussa.

Opaskirjan mukaan huipulla olevassa kahvilassa on tarjolla juomia. Joko kokonaan tai vuodenajasta johtuen paikalla oli vain kaksi mustaa kissaa. Meille kahvilan kiinni olemisesta ei tietenkään ollut haittaa, sillä reput olivat täynnä eväitä, vaikka reitin arvioitu kesto on vain 1h45min. Meiltä siihen kului tosin lähes kolme tuntia.

Kahvila Pico Ruivon suunnasta.

Luulenpa että 60 madeiralaista minuuttia on 26 suomalaista minuuttia. Kilometreissä on sama, mutta toisin päin. Täällä ehtii tunnissa tehdä kutakuinkin saman kuin suomessa vajaassa puolessa siitä. Kun aamulla päättää aikaisin lähteää liikkeelle on autossa juuri ennen yhtätoista. Vajaan kahden tunnin vaelluksen jälkeen 50km päässä olevassa kohteessa on kotona jo piankin ilta kahdeksan aikoihin. 30 madeiralaisen kilometrin matkaan pitää laskea ajoaikaa kuten 120 suomalaisen kilometrin matkalle. Matkalla tulee tietysti pysähdyttyä kahville, jäätelölle, valkosipulileivälle, crepe com geladelle, chinesalle ja mitä kaikkia syitä sitä voikaan löytää pysäköidä auto, mikä täytynee tosin laskea aikafaktorin piikkiin, eikä kilometri. No, ihan sama.

13:00 Funchal. Crepes. Nam.

14:00. Funchal. Terrace de Casa de Story. Nam.

19:00. Madalena do Mar. Pao traditional. Nam.

19:00. Madalena do Mar. Corral traditional. Nam.

21:30. Precipício. Coke. Nam.

 

Kohta sataa. Muutama pisara jo ripsuu näppäimistölle. Tuuli yltyy. Puikahdan sisään. Pojat! Pyykit pois terassilta!

Levada Fohalda

Encumeadasta lähtevä levada-reitti on takana. Reittikuvauksen mukaan kyseessä oli kasvitieteellinen matka monien erityisten lajien maailmaan. Kehotin Emiliä ja Veetiä katsomaan tarkkaan kaikkia näkemiään kasveja jotta voidaan sitte himassa kirjasta tarkistaa mitä nähtiin. Metodi sekin!

Levadassa uiskenteli kala, tunneli oli pitkä ja pimeä.

Nyt syömme Sao Vicentessä; pork chop, beefsteak ja cod-fish. Nam nam.

Joulukuulumisia

-->

25.12.2012  Joulupäivä. 

Ollaan oltu täällä jo neljättä viikkoa. Joulupäivänä oli ilmeisesti tyypillinen madeiralainen sää. Aamulla oli aurinkoista mutta tuulista. Pian alkoi satamaan joka kuitenkaan ei kestänyt kauaa. Päivä on ollut todella tuulinen ja nyt auringon alkaessa laskemaan vetää taivas jälleen pilveen ja merellä sataa.

Barrikaadi pitää pallon allasalueella (yleensä).

Aitaus ei sen sijaan pidättele poikaa.

Emil ja Veeti ovat pelaamassa jalkapalloa, kuten joka päivä. Kohtalaisella otannalla muiden kylien kentistä iloisesti väitän että tämän kylän futiskenttä on yksi saaren parhaimmista kyläkentistä. Tyypillisesti se sijaitsee aivan kirkon vieressä - meidän kylässä heti kirkon alapuolella - ja hautausmaan vieressä. Kenttä on vihreää vähän joustavaa materiaalia, kirkon muurin vastaisella seinällä on kaksirivinen katsomo. Kenttää ympäröi useita metrejä korkea verkkoaita. Se on välttämätöntä kun meren pinta on 400m alempana ja pudotus on jyrkkä. Alapuolella kulkee kyllä muutama pikkutie ja siellä täällä heinikossa kaktusten ja pengerrettyjen viljelmien välissä laiduntaa joku yksinäinen lehmä heinikossa. Jokatapauksessa pallolle saa heittää hyvästit jos se lentää aidan yli, paitsi jos on onnistunut potkaisemaan sen hautuumaalle.

Veeti on loistava maalivahti, joululahjaksi Emililtä saadut maalivahdin hanskat myös auttavat.

(Katson omaa heijastustani tietokoneen näytöltä, aurinkolasit ja kahdeksan kiloa enemmän painoa kuin lähteissä, melkein kaikki siitä kasvoissa, ihanaa.)

Olen jättänyt ruuanlaittoon liittyvän alemmuuden tunteeni kotiin Suomeen. Jouluksi valmistin kaksi kanaa (kalkkunoihin en uskaltanut vielä koskea). Lihatiskillä toimin aluksi siten että katsoin mitä edellinen osti ja ostin suurinpiirtein samaa. hyvin toimi. Nyt osaan jo ostaa frangon, lombo de porcon ja novilhon ihan itse!

Joulukanat vielä alastomina aatonaattoiltana.

Joulukanat marinaadissa.

Pikku (iso) pikku (iso) joulupossu lakissaan.

Aaton aamupuurolla.

Joulukattaus.

Joulun ykköslahja. Edessä vielä kolmen tunnin rakennusurakka.

Tonttu Joulupäivän Adventure-retkellä

Istun taas terassilla kansituolissa. Nyt on aurinkoista ja lasissa on 5 vuotiasta makeaa Madeiraa. Erittäin hyvää viikunoiden ja appelsiini-tummasuklaa herkkujen kanssa!

 

Sain aattoiltana luettua loppuun portugalilaisen Jose Luís Peixoton Tyhjä taivas. Kirjan tunnelma oli vangitsevan alakuloinen, henkilöt jotka eivät voineet kohtaloilleen mitään, jalattomat, sokeat, oppimattomat, hullut, 150 vuotiaat ja kuolleina syntyneet. Mieleen tuli Baudelairin tai joidenkin etelä-amerikkalaisten kirlaiijoiden kirjojen tunnelma. Sanojen käyttö, jopa kkokonaisten lauseiden tai kappaleiden toisto oli lumoavaa.

Autioitunut pankki Faja da Ovelhassa

Naapurin aasi huutaa taas kaulasuorana kohti merta. Tässä se on joulupäivän kävelyllä taltioituna. Taitaa olla aika stressaantunut, tai sitten vaan ärsyyntynyt kun ei älytty tuoda sille mitään purtavaa.

Aasi (tai muuli?) polkunsa päässä. Aitausta ei tarvita. Kavioeläin pysyy luonnostaan polulla.

Jouluaattoaamuksi oli Faja da Ovelhassa yöllä noussut myrskytuulet ja satoi. Funchalin ja Ribeira Bravan suunnassa oli kuitenkin sen verran aurinkoista että taivaalle muodostui sateenkaari.

Sateenkaari päättyi mereen meidän talon kohdalle. Siellä oli jouluaarre; onnistunut kokonainen kana afrikkalaiseen tyyliin, herkullinen Precipiciosta tilattu suklaakookoskakku, ja mukava aattoilta pelaillen ja joululeffoja katsellen.

 

Jouluyön messuun en saanut itseäni raahattua. Muita ymmärsin edes olla yrittämättä.