Banaanipuun alla: tammikuuta 2013

Ha! Tänään saatiin vihdoin kiinni leipäauto. Ei tosin juosten vaan autolla ajaen. Ja vahingossa.

Se oli pysäköituynä meidän ikkarioman nettikahvilan pihaan kun tultiin päivän reissuiltamme tänne kahvile, kakulle ja jätskeille (ja nettiin). Ostimme 10 kpl pasteleria de natoja ja kaksi donitsia.

Kirjoitan nyt ihan lyhyesti, Veeti pakeni jo sisään koska tässä terassilla on aika kylmä. Tänään on ollut pilvistä ja muutenkin kylmempää kuin ehkä minään muuna päivänä.

No niin ja vihdoin siitä Simpsons kakusta. Leipäauto ja kakku ovat samasta leipomosta. Tilattiin kakku Outin kanssa yllätykseksi pojille, melkein unohdettiin se sitten hakea ennen leipomon sulkeutumista. Juostiin kolkuttamaan lukittuja ovia illalla kahdeksan jälkeen. Työntekijät olivat vielä paikalla. Kakku on tässä:

Kahden kilon kakku. Myös eväsleivät, varmuuden vuoksi.

Saaks jo ottaa?

Nam. Rrröyh!

1.1.2013 Uusi vuosi

Uusi vuosikin alkaa aurinkoisena ja lämpimänä. Tuulee. Pilvet, poutapilvet, eivät kuitenkaan jää pitkäksi aikaa auringon eteen. Päätän että näin on koko tämän vuoden.

Tänään tarinaa eilisestä päivästä. Seuraavalla kerralla vuoden vaihteesta.

Kiipesimme eilen Pico Ruivolle. Se on 1861m korkeudessa, Madeiran korkein huippu. Taivaassa, pilvessä, pilvien yläpuolella.

Pico Ruivolla on synkkä ja myrskyinen yö vuoden viimeisenä iltapäivänä.

Vuoristoa ja meri Pico Ruivon pohjoispuolella.

Ajoimme lähtöpaikkaan Monten ja Ribera Frion kautta vuorten yli. Se on sekä järjettömän paljon hitaampi että hienompi reitti kuin Via Rapida joka kulkee rannikkoa pitkin ja puikkii tunnelista toiseen.

Takana Kotkan kallio. Tunnettu maamerkki saaren pohjoispuolella.

Ribeira Friossa kasvatetaan taimenta. Se oli varsinainen turistirysä monine busseineen ja takseineen. Kiinnostavaa oli labyrintti, kaloja kävi sääliksi. Täällä olisi nähdäkseni eläinten suojelijoille töitä.

Ruivon huipulle pääsee tietysti useita reittejä. Me ajoimme ensin n 1500m korkeuteen Teixeiraan. Autotie oli yksi jyrkimmistä ajetuista, matkalla on puomi joka on öisin suljettu, tien loppuosaa ei ole valaistu eikä reunaa turvattu aidalla tai kiveyksellä kuten muualla vuoristossa. Parkkipaikalta vei kivetty polku huipulle.

Kivetty polku johtaa parkkipaikalta suljetulle kahvilalle asti.

Maastopalojen karua kauneutta.

Reitiltä pääsee myös toiselle lähes yhtä korkealle huipulle Pico Areeirolle. Sinne kehoitetaan menemään oppaan kanssa. En tiedä. Mielestäni kaikki reitit ovat toistaiseksi olleet niin selkeästi merkittyjä, osa jopa kivettyjä että sokeakaan ei niiltä voisi eksyä. Oikeasti sokeakaan. Vuoriston sääolosuhteet tosin voivat muuttua nopeasti. Se lienee se todellinen vaaratekijä.

Huipulla!

Huipulla haukottaa.

Huipulla tuulettaa Hoo.

We was here.

31.12.2012 V.J. E.A. H.L.

Huiput keräävät pilviä, toinen puoli on sankassa pilvessä ja näkyvyys on nolla, lämpötila useita asteita matalampi, ja samalla toisella puolella huippua on lähes tuuletonta, aurinkoista ja lämmintä. Vaelluksemme aikana oli tätä kaikkea. Huippu oli pilven peitossa, kuitenkin jo joitakin kymmeniä metrejä laskeuduttuamme taivas oli taas selkeä, meille yläilmojen kulkijoille.

On huumaavaa olla meren ja pilvien yläpuolella. Kivisydäntä asennetaan.

Huippueväät!

Soitimme huipulta Akselille. TMN verkko oli selkeä ja kuuluva Jorvakseen asti. Jorvaksessa oli juuri siirretty tietokoneet keittiön pöydälle ja uuden vuoden Minecraft lanit alkamassa. Rinteillä oli myös flintstone-puhelinyhteydet kunnossa.

Haloo haloo?

'aloo 'aloo!

Veeti keräsi noin kahdeksan kiloa tuliaisia rinteiltä. Niiden kantaminen takin taskuissa takaisin autolle on jonkinmoinen suoritus kun ottaa humioon että se on noin neljäsosa kantajan omasta painosta.

Tuliaiset taskussa.

Opaskirjan mukaan huipulla olevassa kahvilassa on tarjolla juomia. Joko kokonaan tai vuodenajasta johtuen paikalla oli vain kaksi mustaa kissaa. Meille kahvilan kiinni olemisesta ei tietenkään ollut haittaa, sillä reput olivat täynnä eväitä, vaikka reitin arvioitu kesto on vain 1h45min. Meiltä siihen kului tosin lähes kolme tuntia.

Kahvila Pico Ruivon suunnasta.

Luulenpa että 60 madeiralaista minuuttia on 26 suomalaista minuuttia. Kilometreissä on sama, mutta toisin päin. Täällä ehtii tunnissa tehdä kutakuinkin saman kuin suomessa vajaassa puolessa siitä. Kun aamulla päättää aikaisin lähteää liikkeelle on autossa juuri ennen yhtätoista. Vajaan kahden tunnin vaelluksen jälkeen 50km päässä olevassa kohteessa on kotona jo piankin ilta kahdeksan aikoihin. 30 madeiralaisen kilometrin matkaan pitää laskea ajoaikaa kuten 120 suomalaisen kilometrin matkalle. Matkalla tulee tietysti pysähdyttyä kahville, jäätelölle, valkosipulileivälle, crepe com geladelle, chinesalle ja mitä kaikkia syitä sitä voikaan löytää pysäköidä auto, mikä täytynee tosin laskea aikafaktorin piikkiin, eikä kilometri. No, ihan sama.